Musiikin mahdollisuuksia hoivakodeissa

"Olen hoivamuusikko. Musisoin hoivakodeilla." 

Kun kerron jollekin, että minulla on sairaala- ja hoivamuusikon koulutus, ihmiset ovat usein hyvin kiinnostuneita. Kun kerron lisää siitä, mitä tällä hetkellä teen työkseni, moni on entistä kiinnostuneempi. Työni nähdään tärkeänä. Näin toki ajattelen (ja koen) itsekin usein.

Kirjoitankin tällä kertaa siitä, miten itse olen innostunut musiikin hyvinvointivaikutuksista? Mikä tällaisessa työskentelytavassa kiehtoo? Musiikkihetket eivät yleensä ole varsinaisesti esiintymisiä, vaan teemme oikeastaan musiikillisen tilanteen yhdessä. Näennäisesti pienet asiat ja niiden huomaaminen ovat valtavan tärkeitä. Improvisoinnille ja tilanteen muokkautumiselle on tilaa.

Muusikkona sairaalassa tai hoivakodeissa

Koen sairaala- ja hoivamuusikon nimikkeen omakseni, vaikkei se yleisesti olekaan vielä kovin vakiintunut. Se kertoo kuitenkin paljolti siitä, millaisissa toimintaympäristöissä tuon erikoistumiskoulutuksen käyneet muusikot yleensä toimivat. Suurimmalla osalla meistä on joku ammattimuusikon koulutus ja jo jonkin verran työkokemusta.

Itselleni koulutus oli musiikillisesti vahvistava. Se tuntui avaavan monia uusia ovia. Aloin paremmin luottaa omaan tapaani olla ja toimia muusikkona.

Opin myös paremmin ymmärtämään esimerkiksi sitä, että muusikolle "pelkkä" musiikillinen osaaminen ei välttämättä riitä. Läsnäolon, herkkyyden ja tilannetajun kyky on myös tärkeää. Tällainen musisointitapa vaatii myös rohkeutta. Olen joutunut (eli saanut!!) oppia tosi paljon uutta.

Vaikka olen työskennellyt muusikkona koko työurani, en oikeastaan koskaan ole suuremmin nauttinut esiintymisestä. Voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta en pidä esillä olemisesta. Tiedän toki, että tietynlainen esiintymisjännitys kuuluu asiaan, ja sen kanssa osaan elää. Mutta myös luonteeni on sellainen, etten viihdy keskipisteenä. Kuitenkin nautin soittamisesta ja laulamisesta tosi paljon. 

Musiikki hoivakodeilla 

Asuuko sinun läheisesi hoivakodissa tai muussa ikäihmisten yksikössä? Onko siellä päivisin jotain ohjelmaa? Millaista? Hyvin usein musiikki on se elementti, joka tulee ensimmäisenä mieleen. Jos ei muuten, niin ainakin monessa paikassa soi radio. Vanha kunnon Levyraati on myös ikisuosikki. Se onkin hyvä, koska siihen voi moni halutessaan osallistua.

Kun itse musisoin hoivakodilla, pyrin tuomaan musiikkihetkeen rutkasti elementtejä, joihin voi tulla mukaan, osallistua. Yhteislaulu on yksi tärkeimmistä. Siinä on paljon hyviä puolia. Halukkaat voivat osallistua laulamiseen, muut voivat kuunnella, kaikki voivat toivoa lauluja. Vaikka kaikki eivät laula, ryhmässä syntyy kokemus siitä, että kaikki ovat mukana. Kaikki ovat osallistujia.

Musiikki synnyttää usein runsaasti tunteita, joista tulee juteltua. Mieleen tulee muistoja, jotka voidaan myös yhdessä jakaa, jos halutaan. Joskus mieleen nousee muistoon liittyvä tärkeä kappale, jonka voimme yhdessä laulaa seuraavaksi. 

Musiikin vaikutuksia

Asukkaat osallistuvat usein mielellään , he haluavat olla osana yhteistä hetkeä. Näin on iästä tai tilanteesta riippumatta. 

On valtavan liikuttava nähdä, kun esimerkiksi muistisairaat tietyllä tavalla "heräävät". Oikeammin sanottuna he aktivoituvat musisoimisen aikana. Heihin saa paremmin kontaktin. Toiset alkavat puhua enemmän, jotkut puhuvat sanoja ainoastaan laulaessaan. Hekin ovat silti usein ikään kuin enemmän tässä hetkessä, aikaan ja paikkaan orientoituminen lisääntyy selvästi.

Muistisairaat eivät välttämättä muista, että olisimme koskaan aiemmin tavanneet. Vaikka olisimme koko talven laulaneet yhdessä, viikoittain. Tästä huolimatta on inspiroivaa huomata, että osa heistä laulaa kerta toisensa jälkeen paremmin. He puhuvat enemmän, ovat aktiivisemmin mukana. He muistavat, että tämä on kiva tilanne, tähän liittyy hyviä tunnemuistoja.

Muistisairaat nähdään usein yhtenä samankaltaisena porukkana. Todellisuudessa sairaus voi kohdata hyvin eri-ikäisiä ihmisiä. Heidän persoonansa kyllä säilyy myös jossain määrin loppuun asti.  Sairauden eri vaiheet toki muuttavat ihmistä. 

Törmään myös toisinaan ajatukseen, että kohtaan varmaan työssäni hassuja tilanteita. Toki niitäkin on, mutta paljon enemmän on hyvin tunteikkaita, levottomia, herkkiä, kauniita ja tärkeitä hetkiä. 

Pidän tärkeänä, että osallistujalle jäisi musiikkihetkistä päällimmäiseksi turvallinen olo. Että se olisi hyvä kokemus. Silloin ei osaamisella tai osallistumisen tavalla, ole lopulta suurtakaan roolia. Kohtaaminen ja yhdessä oleminen on monista tärkeintä.

Musiikki vaikuttaa muistisairaan aivoissa 

Musiikista ja sen vaikutuksista on tehty hyvin paljon tutkimuksia. Nostan tähän taas muutaman julkaisun, joissa peilataan tutkimuksissa löydettyjä asioita. Ne ovat tosi rohkaisevia!

Muistisairaudesta kärsivälle musiikki voi nimittäin olla hyvin tärkeää. Se voi lisätä hyvinvointiamme monin tavoin. Usein musiikki virkistää ja tuo hyvää mieltä, mutta se voi myös rauhoittaa levotonta. Tiettyihin sairauksiin voi liittyä suurtakin levottomuutta.

Musiikki aktivoi monia aivojen alueita ja voi jopa vielä korjata muistisairaan aivoissa olevia rakenteellisia muutoksia. Musiikin useat elementit (sanat, sävel, rytmi, muoto, soinnut) vaikuttavat aivojen eri osissa, ja siksikin se on niin hyväksi esimerkiksi Alzheimer-potilaille. 

(Huotilainen 2017. https://www.superlehti.fi/hyvinvointi/musiikkia-laakkeeksi-muistisairaille/ )

Myös terveelle, mutta vaikkapa hyvin stressaantuneelle ihmiselle, musiikilla on paljon annettavaa. Se ei vain tuo hyvää mieltä, vaan muutokset ovat myös fysiologisia: verenpaineen ja sydämen lyöntitiheyden lasku, hormonitoiminnan myönteiset muutokset. Niinpä musiikkihetkissä mukana olevat omaiset ja läheiset voivat saada osansa musiikin hyvinvointivaikutuksista myös!

On aivan tutkittua faktaa, että musiikilla voidaan palauttaa ylikierroksilla olevaa elimistöä normaaliin tilaan. Tässä on tietysti tärkeää esimerkiksi se, millaista musiikkia valitaan. Siksi itse ahdistun ajatuksestakin, että joutuisin päivät pitkät kuuntelemaan musiikkia, jota en ole saanut itse valita.

(Soinila 2018. https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/artikkelit/musiikki-antaa-aivoille-siivet/ )

Olen toiminut myös kotihoidossa olevien muistisairaiden parissa. Minulla oli pari vuotta sitten mahdollisuus käydä musisoimassa viiden pariskunnan kotona. Heistä toisella oli joku muistisairaus ja toinen toimi puolisonsa hoitajana. Tämä oli itselleni huipputärkeä kokemus!

Parit olivat kovin erilaisia keskenään, vaikka heillä näennäisesti oli samanlainen elämäntilanne. Muistui taas mieleen, että aina on kyse ihmisestä, hänen kokemuksistaan, taustastaan. Elämä on niin monen asian summa.

Itse oletin aloittaessani, että muistisairas olisi se, joka erityisesti nauttisi musiikista. Toki oli niinkin. Mutta vielä virkistävämpää se tuntuikin olevan monelle omaiselle! Heille monille musiikki oli tärkeä osa elämää. Nyt siitä nauttimiseen olikin vähemmän mahdollisuuksia, ja kotona olevat "konsertit" koettiin mieluisina. Se myös toi päivään positiivisen, rentouttavan hetken.

Kaikkien kanssa oli hienoja musiikkihetkiä. Lauloimme, soitimme, juttelimme musiikista ja taiteesta, itkimme ja nauroimme. Voin edelleen helposti palauttaa mieleeni jokaisen parin. On uskomatonta, miten syvät jäljet tuollaiset kohtaamiset jättävät! Siitä huolimatta, että tapasimme kaikkien kanssa tuon projektin aikana vain viisi kertaa. 

Musiikin merkityksiä -minulle

Iloitsen tosi paljon myös huomatessani, että kuulija tai osallistuja saa yhteisestä hetkestä itselleen jotain. Se voi olla hyvää mieltä, tilaa surulle, lohdutusta, onnistumisen kokemuksen, muiston, mitä vain. 

Olen siis huomannut vasta viime vuosina, että itselleni musisoimisessa on kyse kommunikoinnista, yhteydestä. Ei ole niinkään kyse siitä, miten taitavasti soitetaan, vaan siitä, miksi soitetaan. Toisen ihmisen kohtaamisesta.

Tässä työssä koen olevani lopultakin muusikkona "kotonani". Voin musisoida siellä, missä ihmiset eivät syystä tai toisesta pääse musiikin tai muun taiteen äärelle. Niissä tilanteissa ja paikoissa on monesti mukana elämän suuria asioita, käännekohtia. 

Minulle se on juuri musiikki, joka tuo elämään merkityksiä erityisellä tavalla. Myös omassa arkisessa elämässäni, eikä vain työssä. 

Tällainen merkityksellinen asia voi kuitenkin olla mikä tahansa muukin. Usein siinä ihmisen oman elämän Jutussa on kuitenkin ripaus luovuutta. Ja luovuus vie jotenkin aina eteenpäin. Näin ajattelen. Ja koen, hyvin usein.

Voi hyvin!

(Teksti päivitetty syyskuussa 2023, alkuperäinen lokakuu 2020)

Kuvat Pixabay ja Pexels