Positiivisuus, herkkyys ja luovuus työelämässä
Sanojen voima. Pienet positiiviset viestit ovat kantaneet minua kuluneella viikolla. Niitä voisi yrittää itsekin viljellä enemmän. Toisaalta niitä ei voi pakolla livautella. Ajatus on oltava mukana.
Pakotettu positiivisuus ahdistaa
Oletko joskus töissä ollut tilanteessa, jossa joku keskeyttää ryhmän "urputuksen"? On menossa hyvä ja ihan kohtuullinenkin valituskerho, joka keskeytyy. Itsellä on kokemusta tästä. Yksi osallistuja alkaakin ikään kuin "vaatia" positiivisempaa asennetta.
Ymmärrän tämän. On totta, ettei niin sanottu selän takana puhuminen välttämättä ratkaise asioita. Mutta joskus negatiivisia tunteita on hyvä päästää ulos ensin muualla. Sen jälkeen voi olla helpompi puhua sille, jota asia varsinaisesti koskee.
Oletko kokenut tällaista "pakotettua" positiivisuutta? Esimerkiksi sosiaalisen median keskusteluissa on melko paljon esillä ihmisten jaksaminen, työssä uupuminen, erilaiset hyvinvoinnin teemat. Paljon on tarjolla erilaisia tsemppikeinoja, hyvää asennetta. Vaatii viisautta ja tietynlaista herkkyyttä tasapainoilla hyvän asenteen ja toisaalta oman jaksamattomuuden välillä. Olemme kovin erilaisia.
Todella väsyneenä ja jopa ahdistuneena voi olla vaikea kuunnella saarnaa positiivisen asenteen vaikutuksista. Ajattelen, että on tilanteita, joissa väsyminen on oikea, ihan terve reaktio. Joskus tuntuu, että ne tunnolliset, suorittamiseen taipuvat ihmiset alkavat vielä suorittaa tätä positiivisuuttakin.
Luovuus kärsii
On tutkimuksia siitä, että luovuus tarvitsee aikaa. Tavallaan sellaista mielessä olevaa tyhjää, vapaata aikaa. Silloin mielikuvitus, kekseliäisyys, tietty leikkisyys alkaa täyttää tuota tyhjää tilaa.
Tehokkuus ja luovuus sopivat siksi kovin huonosti yhteen. Olisi toki ihanaa, että luovasta ihmisestä saisi mahdollisimman paljon irti. Ja sitä totta vie yritetäänkin, liian usein!
Samoin työtapoja kannattaisi tutkia kriittisesti. Välttämättä perinteisen toimiston työpöydän äärellä ei synny aivan ne kaikkein timanteimmat ideat. Jo pienikin maiseman vaihdos tai pieni annos luonnossa olemista auttaa.
Puiden huojuminen, veden liplatus, pilvien liike, heinän kahina, auringon aiheuttamat varjojen muutokset. Ajatus lähtee liikkeelle. Eipä kuitenkaan ole välttämättä helppoa sanoa esimiehelle lähtevänsä pilviä katselemaan, jotta saa tekstin kirjoitettua nopeammin! Vai onko?
Herkkyys katoaa
Sanotaan myös, että luovat ihmiset ovat usein keskimääräistä herkempiä. Saattaahan se olla totta. Herkkyys voi olla tietyllä tavalla luovuuden lähde. Tarkkoihin havaintoihin ympäristöstä tarvitaan herkkyyttä. Havainnot purkautuvat sitten luovuuden reittejä. Ainakin näin nämä kaksi asiaa saattavat liittyä toisiinsa. Kuulostaako tutulta?
Jos ei ole mahdollista purkaa elämän kuormaa kunnolla mihinkään, se jää helposti mieleen ja kehoon. Kuormaa joutuu kannattelemaan, joutuu olemaan tarpeettoman vahva tuon kuorman alla. Rakennamme helposti suojakuoren, että jaksamme kannatella.
Toisinaan kuormat saattavat olla myös toisen ihmisen kuormia, joita olet jäänyt raahaamaan mukanasi. Ne voivat olla vielä raskaampia, kun toisen murheille ei välttämättä mahda mitään. Jokaisen on ratkaistava lopulta omat asiansa.
Onko sinut palkattu tehtävään, jossa näitä ominaisuuksia tarvitaan?
Huomaatko, että olet usein luotettu henkilö työpaikalla? Oletko kenties hyvä kuuntelija, empaattinen työkaveri? Huomaatko usein, että jäät kannattelemaan toistenkin murheita?
Luottoihmisen rooli on hieno, muttei välttämättä helppo. Jos tehtäväsi olisi olla luovan työn tekijä, herkkyys ja luovuus jäävätkin äkkiä kuorman alle. Ja ne ovat sinun tärkeitä työvälineitäsi. Pidäthän niistä huolta!
Ja muista, että saat pitää itsestäsi huolta muutenkin, ei vain työn vuoksi!
Voi hyvin!
(kuvat Pixabay)