Lähdetäänkö keikalle?

"Minä kelpaan keikalle!"

Lauluryhmäläiset olivat niin innoissaan, kun heitä pyydettiin keikalle. Ryhmä kokoontuu eräässä kerhotalossa, ja on erittäin matalan kynnyksen porukka. Nautitaan yhdessä olemisesta ja laulamisesta. Niinpä ollaan porukalla, kahvitellaan -ja lauletaankin!

Saimme kuitenkin esiintymispyynnön. Osa innostui kauheasti, osa ehkä pikemminkin kauhistui. Hyvin moni nimittän kokee, ettei oikein osaa laulaa.

Tämä kelpaaminen ja osaaminen on teema, jonka kohtaan työssäni lähes päivittäin. Välillä tarinoita kuunnellessa on vaikea uskoa, että todellakin 50-luvun koulussa opettajat ovat sanoneet niin suoraan (ja niin monelle), että "kiitos, parempi kun et sitten jatkossa laula." No, tämän asian parissa töitä riittää.

Tämä ikäpolvi kuitenkin vielä osaa lauluja ulkoa, ja on tottunut kuulemaan yhteislaulua. Tällainen on todellakin vähenemässä. Siksi tuntuu monella lailla ristiriitaiselta, kun ison laulumäärän (ulkoa) osaavat ihmiset kokevat, etteivät osaa. 

Lisään tähän linkin artikkeliin, jossa väitöskirjatutkija Minja Koskela kertoo kokemuksia entisaikojen musiikintunneista: 
 https://yle.fi/uutiset/3-11239553 

Onko sulla hyviä kokemuksia koulun musiikintunneista? Toivottavasti!

"Minä voin neuvoa teille!"

Saan olla mukana soittoporukassa. Kaikilla osallistujilla on minua enemmän ikää - ja varmasti myös soittokokemusta! Kuorot ovat omanlaisiaan sosiaalisia ryhmiä, joiden osallistujat voivat tulla hyvinkin läheisiksi ja tärkeiksi toisilleen. Ristiriidoilta tuskin vältytään myöskään!

Mutta soittajat, ja yhdessä soittaminen, se on taas toisella tavalla mukavaa. Itse olen nyt vetämässä ryhmää, jossa osallistujilla on hyvin monenlaisia soittimia. Itse hallitsen kohtalaisesti muutamia instrumentteja. Mutta on monia, varmasti satoja soittimia, joista en saisi varmaan edes ääntä.

Tässäpä se hauskuus osittain piileekin. Voin kyllä viedä ryhmää eteenpäin, mutta oppimista tapahtuu moneen suuntaan. Eikä vähiten niin, että minä opin uutta erilaisten soitinten vireistä, toimivista (ja toimimattomista!) sävellajeista.

Puhumattakaan siitä, kuinka paljon olen saanut vinkkejä ja ideoita hyvistä, vanhoista kappaleista. Niin kauniita melodioita, tekstejä. Ja ne tarinat, kun kerrotaan biisitoive, niin samalla saan kuulla elämän varrelta tilanteita, joissa kyseinen kappale on tärkeäksi tullut! Ihania, koskettavia tilanteita.

 
Voi hyvin!