6 näkökulmaa hoivakotien musiikkihetkistä

16.01.2025

Tein koontia niistä havainnoista, joita viime aikoina musiikkihetkissä hoivakodeilla olen tehnyt. Pyrin kehittämään toimintaani jatkuvasti, ja pieni peilaus tekee toisinaan hyvää.

1. Tuon mukanani jotain tuttua

Koen tämän olevan ehkä jopa tärkeintä. Tarkoitan, että hoivakodilla musisoidessa musiikin on oltava jossain määrin osallistujille tuttua. Vaikuttaa tärkeältä, että osullistujalla syntyy kokemus omasta osaamisesta. "Tähän pääsen mukaan. Osaan tämän."

Kun tavoittelen myös sitä, että osallistujien mieli aktivoituisi muistelemaan, on tärkeää löytää tuttua musiikkia. Ja lisäksi mieluista, mahdollisimman monelle. Silloin muistelu avautuu paremmin, kun musiikki liittyy oman elämän tapahtumiin.

2. Pyrin lähelle

On hyvä olla lähellä osallistujia. Monella on kuulon kanssa haastetta. Myös hahmottamisen pulmat lisääntyvät muistisairauden edetessä, ja siksi on hyvä, jos on mahdollista olla lähellä. Laulunsanojen lukeminen paperilta / näytöltä ei välttämättä onnistu, mutta huulilta lukeminen saattaa olla mahdollista.

Kaikki, mikä helpottaa osallistumista ja mukana olemista, on tärkeää huomioida. ja kokeilla.

3. Ei liikaa, herkkujakaan

Tilaisuuden ei hoivakodilla kannata olla liian pitkä, mieluummin "liian lyhyt". Toisinaan toivotaan tunnin kokonaisuutta, mutta itse koen sen olevan monelle asukkaista liian pitkä. Musiikkihetkessä oleminen on melko intensiivistäkin, ja osaa alkaa kovasti väsyttää. 

Totesipa tässä taannoin eräs rouva: "Minä kun olen 96-vuotias, niin saan kai jo olla pikkuisen väsynyt?" Niinpä!

4. Mietin sisältöä

Itse pyrin teeman mukaiseen sisältöön. Siis esimerkiksi talvilaulut, joululaulut, kansakoululaulut.

Tuore havaintoni on kuitenkin, että suomalaiset, tutut talviset laulut tuppaavat olemaan hyvin melankolisia. Ja vaikka kokonaisuus sitten olisikin tyylikkään talvista, ainut reippaampi laulu saattaa olla ratiriti ralla! Tällainen tyylikkyys ei enää toimi, vaan saa mielen helposti hiukan matalaksi. Mieluummin pari reipasta laulua mukaan, vaikka eivät ihan niin talvisia olisikaan. 

Toisaalta huomaan, että on tärkeää ja helppoa laulujen kautta tuoda osallistujat "tähän päivään". Heiltä unohtuu monesti, että mikäs päivä onkaan, ja välillä sekin, että ei olekaan enää joulu, vaan nyt mennään tammikuussa. Näin voin samalla lisätä orientoitumista tähän päivään ja vuodenaikaan.

5. Liike on elämää

Hoivakodin arki ei psyähdy, vaikka osa asukkaista on musiikkihetkessä. Usein ryhmässä on joku, jonka on (sairauden tai jonkun muun syyn vuoksi) vaikea istua puoli tuntia paikallaan. Osa asukkaista tulee mukaan hiukan myöhemmin. Innostus osallistumiseen tuleekin ehkä vasta, kun kuulee toisten laulavan ja soittavan.

Läheiset tulevat vierailulle, hoitajien vuorot vaihtuvat. Jollakin on suihkuvuoro ja toinen vain kyllästyy kesken kaiken. Tähän liikkeeseen on hyvä tottua.

6. Annan mahdollisuuden keskustelulle -ja aikaa

Muistisairaus on osa jokaisen hoivakodin arkea. Se saa usein aikaan hieman ilmeettömän olemuksen. Toisinaan tuntuu, ettei tästä nyt ehkä saada keksustelua aikaan.

Kuitenkin, kun ollaan hetki laulettu yhdessä ja kuunneltu musiikkia, monen mieli vähän virkistyy. Musiikkihetken loppupuolella keskustelu saattaakin viritä. Ja aina on mukana heitäkin, joilla ei ole muistisairautta, tai se ei vielä ole keskustelua estämässä.

Aina joukossa on myös joku, joka haluaa jutella tuokion jälkeen. Sekin on hyvä huomioida omissa aikatauluissa ja omassa mielentilassa. Kiire sopii hyvin huonosti hoivakodin arkeen ylipäänsä. Asukkailla kun nimenomaan on paljon aikaa arjessaan. Hoivakodin rytmi on muutenkin melko verkkainen.

Sellaisia ajatuksia hoivakotien musiikkihetkistä, joita teen. Ensimmäinen vuosi yrittäjänä on muuten nyt eletty.  Nautin kyllä työstäni valtavasti!

Jos haluat hoivakodille musiikkihetken, ole ihmeessä yhteydessä! Teen musiikkia myös yksityisten ihmisten kodeissa.

Hyvää tätä vuotta, voi hyvin!

Tetu

Lisätietoa taustastani.